Onko aikido itsepuolustusta?

”Onko aikido itsepuolustusta?” on kysymys, jota usein esitetään. Lyhyt vastaus on: ei ole – vaan se on paljon enemmän. Aikidossa harjoitellaan kamppailuperiaatteita erilaisten kamppailutekniikoiden avulla. Näistä voisi olla hyötyä itsepuolustustilanteissa. Harjoittelu ei kuitenkaan tähtää itsepuolustustaitojen kehittämiseen vaan oman itsensä ymmärtämiseen.

Kamppailulaji tavallisille ihmisille

Aikidossa harjoitellaan erilaisia kamppailutaitoja. Osa näistä taidoista on helposti sovellettavissa väkivaltatilanteisiin, toiset taas vaikeammin. Aikidossa vanha klisee ”Matka on tärkeämpi kuin päämäärä” on osuva. Ei ole väliä, kuka on kovin (tai pehmein), vaan oletko hyvä harjoituskaveri. Aikido on kamppailulaji tavallisille ihmisille, jotka eivät halua satuttaa toisia vaan haluavat oppia yhdessä tekemällä.

Hyvä aikidotekniikka

Minulle hyvä aikidotekniikka on kamppailullisesti perusteltavissa, ilman aggressiota, hyökkääjän energiaa hyödyntävä ja kaunis. Se ei välttämättä ole tehokkain ja helpoin tapa selviytyä tilanteesta. Mielestäni myös estetiikalla on merkitystä aikidossa. Ryhdikkäät asennot ja mekaanisesti virheettömät liikkeet tuovat eleganssia. Asusteet, harjoitusympäristö, tunnelma ja harjoitusasetelma ovat myös osa kokonaisuutta.

Kauneus vaatii konfliktin

Aikidon kauneus vaatii konfliktin, jonka uke tuo. Ilman tätä konfliktia tekniikka on hengetön ja vaisu. Kysymys kuuluu: kuinka tekniikan tekijä saa palautettua harmonian menettämättä itseään? Aikidon tekniikat ovat usein todella hienovaraisia ja kerroksittaisia. Taitava uke lukee tekniikan tekijän pieniä liikkeitä ja päinvastoin. Ulospäin tilanteessa ei välttämättä tapahdu kovin paljoa, mutta konfliktin osapuolet käyvät jatkuvaa keskustelua. Herkemmin tilannetta lukeva onnistuu kääntämään tilanteen edukseen.

Harjoittelu omien rajojen mukaan

Entä voiko kamppailua harjoitella ilman, että koskaan joutuu kovan paineen alla kokeilemaan taitojaan? Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa, vaan kamppailua harjoitellaan omien rajojen mukaan. Taitojen kehittyminen vaatii kuitenkin uusia ja vaativampia ärsykkeitä. Aikidossa nämä uudet ja vaativammat ärsykkeet eivät välttämättä ole kovempia, aggressiivisempia tai vaarallisempia tilanteita. Ne voivat olla aina vain tarkempia ja herkempiä aistimuksia – kehon käytön tarkkuutta, parempaa mielenhallintaa tai syvällisempää itsensä tuntemista. Se ei poissulje myöskään mahdollisuutta, että lähdetään hakemaan kovempaa ja väkivaltaisempaa ärsykettä, jos se on harjoittelijan juttu.

Opettajana

Aikido-opettajana koen, että minun täytyy ymmärtää perusteet kamppailun ja itsepuolustuksen realiteeteista ja tarjota vastauksia – tai ainakin suuntia – harjoittelijoille, kun heillä on kysymyksiä, vaikka oma fokus olisi jossain muualla. Aina harjoittelijan mielenkiinto ei vastaa minun omaa ydinosaamistani. Tällöin toivon, että osaan ohjata heitä eteenpäin omalla tiellään, tarjota sinne sen mitä pystyn antamaan, ja toivon heidän löytävän juuri heidän mielenkiintoaan vastaavan opettajan.

-Mikko Kurkela