Pienillä asioilla on merkitystä – miten pidämme huolta toisistamme ja dojosta

Aikidossa harjoitellaan yhdessä. Se on ehkä koko lajin tärkein lähtökohta.

Tarvitsemme toisen ihmisen voidaksemme harjoitella. Tartut käteen, otat kiinni ranteesta, harjoittelet lähellä toista ihmistä ja luotat siihen, että harjoitusparisi pitää sinusta huolta. Samalla hän luottaa siihen, että sinä pidät huolta hänestä.

Siksi aikidossa on paljon sellaisia pieniä asioita, jotka saattavat ensi silmäyksellä näyttää vain käytöstavoilta tai turhilta säännöiltä. Todellisuudessa niiden taustalla on hyvin yksinkertainen ajatus: mitä minä voin tehdä, jotta myös toisella olisi hyvä ja turvallinen olla täällä?

Se alkaa jo ennen kuin astumme tatamille.

Aikidossa harjoitellaan paljain jaloin, joten kädet ja jalat pestään ennen harjoitusta. Kynnet pidetään lyhyinä ja sileinä. Sormukset, kellot, rannekorut, kaulakorut ja muut korut jätetään pois. Myös meikki on hyvä pestä pois ennen harjoitusta.

Nämä eivät ole asioita, joita tehdään siksi, että dojolla pitäisi näyttää tietynlaiselta. Niitä tehdään siksi, että harjoitusparin kanssa on mukava ja turvallinen harjoitella.

Pitkä kynsi voi raapaista ihoa. Korvakoru voi tarttua kiinni. Sormus voi satuttaa kaatuessa. Likaiset kädet tai jalat eivät tunnu mukavilta toisen iholla. Meikki voi tarttua harjoitusparin vaatteisiin tai ihoon, kun harjoitellaan lähekkäin ja hikoillaan.

Yksittäinen asia saattaa tuntua pieneltä. Mutta kun harjoittelemme yhdessä, juuri näillä pienillä asioilla on merkitystä.

Aikidon harjoittelu on jatkuvaa toisen ihmisen huomioimista. Kun harjoituspari ojentaa kätensä, minä tartun siihen. Kun hän kaatuu, annan hänelle tilaa ja mahdollisuuden nousta. Kun teen tekniikkaa, en ajattele vain omaa onnistumistani, vaan myös sitä, miltä tekniikka tuntuu toisesta.

Sama ajatus ulottuu tatamin ulkopuolelle.

Japanilaisessa budō-perinteessä dojo ei ole vain paikka, jossa opetellaan tekniikoita. Se on yhteinen harjoittelupaikka, josta pidetään huolta. Monissa japanilaisissa dojoissa harjoittelijat osallistuvat harjoitusten jälkeen siivoamiseen. Kaikki tekevät jotain.

Tässä ei ole tärkeintä se, kuka siivoaa nopeimmin tai kuka saa eniten aikaan.

Tärkeämpää on, että kaikki osallistuvat.

Jos kymmenen ihmistä siivoaa tatamia, olisi varmasti tehokkaampaa antaa yhden ihmisen tehdä työ ja muiden odottaa. Mutta silloin opeteltaisiin vain tehokkuutta. Yhdessä siivoaminen opettaa jotain muuta: tämä on meidän yhteinen paikkamme, ja me kaikki voimme tehdä jotain sen hyväksi.

Dojolla ei opetella vain tekemään asioita tehokkaasti, vaan ottamaan vastuuta yhteisestä paikasta ja ihmisistä.

Tämä on ajatus, joka on meille tärkeä myös Aikido Unlimitedissa.

Huolehdimme dojomme siisteydestä. Pyyhimme tatameita, järjestämme paikkoja ja pidämme huolta siitä, että dojolle on mukava tulla harjoittelemaan – mutta myös viettämään aikaa yhdessä ennen harjoituksia ja niiden jälkeen.

Haluamme, että dojo ei tunnu vain paikalta, jossa käydään tunnin harjoituksessa ja lähdetään sitten kotiin.

Haluamme, että se on paikka, johon on mukava tulla vähän aikaisemmin. Paikka, jossa voi vaihtaa muutaman sanan muiden kanssa. Paikka, jossa voi jäädä harjoituksen jälkeen juttelemaan tai istumaan iltaa. Paikka, jonka ovesta astuessa tulee tunne, että tänne on hyvä tulla.

Siksi siisteydestä huolehtiminen on meille tärkeää. Se on yksi tapa osoittaa kunnioitusta kaikkia dojolla käyviä ihmisiä kohtaan.

Mutta yhteinen dojo ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi tehdä kaikkea koko ajan. Me huolehdimme mielellämme monista käytännön asioista ja pidämme dojosta omalta osaltamme hyvää huolta. Samalla jokainen voi vaikuttaa siihen, millainen paikka dojo on.

Voi viedä omat roskansa pois. Voi laittaa tavarat takaisin paikoilleen. Voi pyyhkäistä lattialle päätyneen veden. Voi auttaa, jos huomaa jonkin asian olevan tekemättä. Voi tervehtiä uutta harjoittelijaa. Voi tehdä tilaa toiselle.

Eikä näissäkään asioissa tarvitse miettiä, kuka tekee eniten.

Yhdessä tekemisessä ei ole tärkeintä työn tehokkuus tai se, että kaikki tekevät täsmälleen saman verran. Tärkeää on, että jokainen ymmärtää olevansa osa yhteisöä ja voi omalla toiminnallaan tehdä siitä hieman paremman.

Japanilaisessa kulttuurissa, kuten Suomessakin perinteisesti, yhteisestä tilasta huolehtiminen ei välttämättä tarkoita suuria tekoja. Se voi olla hyvin arkista: omien jälkien siivoamista, tavaroiden järjestämistä, muiden huomioimista ja osallistumista silloin, kun jotakin tehdään yhdessä.

Puhtaudesta huolehtiminen on hyvä vertaus myös aikidon harjoittelulle.

Tatamia ei siivota siksi, että joku voisi tarkistaa, kuka teki työnsä. Se tehdään, koska seuraavan harjoittelijan on mukavampi astua puhtaalle tatamille.

Kädet ja jalat pestään, kynnet leikataan ja korut otetaan pois ennen harjoitusta, koska seuraavan harjoitusparin on mukavampi ja turvallisempi harjoitella kanssamme.

Pienet teot kertovat, että toinen ihminen on otettu huomioon.

Aikidoa voi tietenkin harjoitella vain tekniikoidenkin kautta. Voi opetella väistöjä, kaatumisia, heittoja ja lukkoja. Mutta ehkä yhtä tärkeää on opetella vähitellen huomaamaan, mitä ympärillämme tapahtuu ja miten oma toimintamme vaikuttaa muihin.

Huomaanko, jos harjoitusparillani on epämukava olla?

Pidänkö huolta siitä, että hänellä on turvallista harjoitella kanssani?

Pidänkö omat varusteeni ja tavarani järjestyksessä?

Huolehdinko omalta osaltani yhteisestä tilasta?

Olenko valmis auttamaan, vaikka kukaan ei erikseen pyytäisi?

Nämä ovat pieniä kysymyksiä. Mutta juuri tällaisista asioista rakentuu hyvä dojo.

Meille Aikido Unlimitedissa on tärkeää, että dojo on puhdas, viihtyisä ja turvallinen paikka kaikenikäisille harjoittelijoille. Haluamme itse pitää siitä huolta ja tehdä osamme sen eteen. Toivomme samalla, että jokainen dojolla kävijä voi omalla toiminnallaan auttaa rakentamaan samaa paikkaa.

Ei siksi, että pitäisi olla täydellinen.

Vaan siksi, että harjoittelemme yhdessä.

Ja ehkä siinä on jotain hyvin olennaista myös aikidossa: emme harjoittele vain tullaksemme paremmiksi itse. Harjoittelemme niin, että myös ympärillämme olevien ihmisten on hyvä olla ja harjoitella.

Pienillä asioilla on merkitystä.

Puhtailla jaloilla. Lyhyillä kynsillä. Pois otetulla sormuksella. Paikalleen palautetulla tavaralla. Pyyhityllä tatamilla. Tervehdyksellä. Avuliaalla kädellä.

-Sarita