Aikido Suomessa – historia ja opettajalinjat

Miten aikido tuli Suomeen – ja miksi dojolla kuuluu yhä eri opettajien nimiä? Lyhyt vastaus: aikido rantautui Suomeen vuonna 1970, organisoitui seuroihin ja Aikidoliittoon, levisi 1970–1990-luvuilla ympäri maata ja muotoutui vahvasti japanilaisten – sekä myöhemmin myös eurooppalaisten – opettajien kautta. Alla on tiivis yhteenveto Mika Levyn pro gradu -tutkielmasta Aikidon tie suomalaiseen liikuntakulttuuriin (Joensuun yliopisto, 2006) sekä katsaus keskeisiin opettajalinjoihin, jotka näkyvät suomalaisessa aikidossa edelleen.

Jos etsit harjoittelupaikkaa Tampereella, lue myös Aikido Tampere – missä treenata, miten aloittaa. Aloittaminen onnistuu ilmaisella tutustumiskerralla.

Daito-ryu – aikidon juuret

Aikido juontaa juurensa Daito-ryu aiki-jujutsusta, jonka tunnetuin levittäjä oli Sokaku Takeda. Morihei Ueshiba opiskeli Daito-ryuta Takedan oppilaana, ja myöhemmin kehitti oman tiensä – aikidon. Historioitsijat ja harjoittelijat ovat spekuloineet myös sillä, opettiko Ueshiba käytännössä edelleen Daito-ryun sisältöä, vain uudella nimellä ja painotuksella. Varmaa vastausta ei ole, mutta yhteys on selvä: ilman Daito-ryuta ei olisi aikidoa sellaisena kuin sen tunnemme.

Helsingissä Daito-ryuta voi edelleen harjoitella ainakin kahdessa seurassa: Fudoshin – Daitoryu (Takumakai-linja) sekä Vallgård Martial Artsin Daitoryu Aikijujutsu.

Mitä Levy tutki?

Levy tarkastelee aikidon historiaa Suomessa vuosina 1970–2000: lajin saapumista, organisoitumista, leviämistä, koulutusta sekä japanilaisten opettajien roolia. Keskeinen näkökulma on, miten aikido sulautui suomalaiseen liikuntakulttuuriin – kuntourheiluna, elämäntapana ja vaihtoehtoliikuntana, ilman kilpailua.

Tutkielman mukaan aikidon kasvu kiihtyi etenkin 1970-luvun lopun elvytystoimien jälkeen ja jatkui 1980–1990-luvuilla. Suomalainen erityispiirre oli suhteellisen yhtenäinen seurakenttä: toimintaa rakennettiin yhdistyspohjaisissa seuroissa, ei niinkään japanilaistyyppisen tyylisuunta-ajattelun mukaan. Samalla laji muuttui akkulturaatiossa – itämaisuus väheni, fyysiset puolet korostuivat – mutta kilpailemattomuus säilytti budon arvoja.

Miten aikido tuli Suomeen?

Aikidon toi Suomeen vuonna 1970 japanilainen Toshikazu Ichimura, jonka Ruotsista kutsui Trygve Forsstén. Ensimmäisten näytösten jälkeen alkoivat ensimmäiset kurssit. Ensimmäisinä vuosina toimintaa oli etenkin Helsingissä ja Turussa; pian laji levisi muun muassa Hämeenlinnaan, Hyvinkäälle, Tampereelle, Kotkaan, Kuopioon ja Keravalle.

Alku ei ollut suoraviivainen. 1970-luvun puolivälissä useilla paikkakunnilla toiminta tyrehtyi ohjaajien ja harjoitustilojen puutteeseen. Vuonna 1977 Aikidoliitto elvytti toimintaa: henkilövaihdoksia, tiedotusta, japanilaisten opettajien kutsumista, vyöarvojärjestelmän palauttamista ja uuden järjestön (Finland Aikikai) perustamista. Sen jälkeen kasvu kiihtyi.

Organisoituminen ja leviäminen

Suomen Aikidoliitto ohjasi, koordinoi ja kehitti toimintaa yhdessä jäsenseurojen kanssa. Levy jakaa leviämisen viiteen kauteen ja neljään kanavaan (esimerkiksi muuttavat harrastajat, judoseurojen yhteyteen syntyvät jaokset, erkaantuvat seurat ja ulkopaikkakuntalaisten ohjaajien vierailut). 1980-luvulla seuramäärä kasvoi selvästi; 1990-luvulla kahden tai useamman seuran paikkakunnat yleistyivät.

Junioritoiminta käynnistyi 1980-luvun alussa tulevaisuuden vuoksi. Tampereella kokeiltiin perheliikuntaa jo 1980, ja juniorityö vakiintui monilla paikkakunnilla 1980-luvun mittaan. Valmentajakoulutus ja leiritoiminta siirtyivät vähitellen vahvemmin seuroille, kun taas liitto keskittyi koordinointiin, suhteisiin ja myöhemmin dan-graduointien tukemiseen.

Vuonna 1986 Ichimura palasi Japaniin. Levy kuvaa tätä käänteenä: ilman yhtä pohjoismaista pääopettajaa suomalainen aikido alkoi kehittyä itsenäisempään suuntaan, ja kontaktit muihin ulkomaisiin opettajiin monipuolistuivat.

Opettajalinjat Suomessa

Suomalaisen aikidon ”ääni” on rakentunut pitkälti siitä, ketkä japanilaiset opettajat vierailivat säännöllisesti ja vastasivat dan-graduoinneista. Levy erottelee etenkin neljä keskeistä nimeä Aikidoliiton kutsumista opettajista vuosina 1971–2000.

Toshikazu Ichimura – pohjoismainen alku

Ichimura toimi Hombu Dojon valtuuttamana pohjoismaisena pääopettajana vuodesta 1966 (Ruotsi) ja opetti Suomessa vuodesta 1970 keskimäärin kymmeniä leirivuorokausia vuodessa, kunnes lähti vuonna 1986. Hän oli suomalaisen aikidon ensimmäisen vuosikymmenen ja puolen keskeinen auktoriteetti: Levy laskee hänelle eniten Aikidoliiton kutsumia leirivuorokausia koko jaksolla.

Lähdön taustalla oli muun muassa henkilösuhteiden jännitteitä, toimeentulon epävarmuutta ja painetta muuttaa toimintaa. Suomalaisille tilanne tarkoitti, ettei enää ollut yhtä ”isää”, joka määritteli kaiken – ja sen jälkeen kenttä avautui uusille opettajasuhteille.

Yasuo Kobayashi ja Kazuo Igarashi – jatkuvuus graduoinneissa

Yasuo Kobayashi saapui Suomeen ensi kertaa vuonna 1977. Hän oli Ichimuran opettaja, ja hänen vierailullaan oli kauaskantoinen merkitys: muun muassa kyu-vyöjärjestelmä saatiin kuntoon, ja seuraavana vuonna Suomeen saapui myös Kazuo Igarashi, Kobayashin oppilas. Igarashi valmensi pitkiä jaksoja 1978–1979 Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa.

Ichimuran lähdön jälkeen Kobayashi ja Igarashi nimettiin Hombu Dojon taholta Suomen dan-graduoinneista vastaaviksi opettajiksi. Heistä tuli vuodesta 1987 eteenpäin valtakunnallisten pääsiäis- ja kesäleirien vakiokouluttajia. Levy kuvaa heidän siirtäneen vähitellen tuomarointivastuuta myös suomalaisille – tavoitteena itsenäisempi suomalainen graduointikäytäntö.

Seishiro Endo – pehmeämpi linja 1990-luvulla

Kolmanneksi keskeiseksi dan-graduoinneista vastaavaksi opettajaksi nousi 1990-luvulla Seishiro Endo. Hän vieraili Suomessa ensi kertaa yksityisesti vuonna 1986; Aikidoliitto järjesti hänen leirinsä vuonna 1988. Endon suhteita Skandinaviaan rakensivat muun muassa Matti Joensuu ja Lennart Linder. Endon linja – johon on vaikuttanut myös O-sensein oppilas Seigo Yamaguchi – on myöhemmin ollut tärkeä monille suomalaisille seuroille, mukaan lukien Aikido Unlimitedille.

Shoji Nishio – asetekniikoista kehotekniikoihin

Shoji Nishio sensei vaikutti suomalaiseen aikidoon aikoinaan melko laajasti. Hänen asetekniikkansa – etenkin ken ja jo – heijastuivat vahvasti myös kehotekniikoihin: aseharjoittelu ei ollut erillinen sivujuonne, vaan tapa ymmärtää liike. Nykyään Nishion linjaa seuraa aktiivisimmin Jyväskylän Aikiken. Aiemmin vaikutus oli Suomen kentällä selvästi suurempi; nyt se on harvinaisempi, mutta edelleen tunnistettava.

Michio Hikitsuchi ja Kumano-linja

O-sensein oppilas Michio Hikitsuchi ja hänen oppilaansa ovat vaikuttaneet Suomessa etenkin Oulussa, Raahessa, Kuopiossa, Hyvinkäällä ja Lappeenrannassa. Monet suomalaiset aikidokat ovat käyneet harjoittelemassa Japanissa Kumano Juku Dojolla. Ranskalainen opettaja Gérard Blaize, samaa linjaa, on vieraillut Suomessa säännöllisesti – erityisesti Oulun seudulla. Tässä linjassa harjoitellaan myös bo-asetekniikoita.

Christian Tissier ja ranskalainen linja

Ranskalainen Christian Tissier ja hänen oppilaansa ovat saaneet Suomessa vahvan seuraajakunnan. Esimerkiksi Helsingin Awase Aikido, AikiCircle ja Finn-aiki seuraavat vahvasti tätä linjaa. Tissier vieraili Suomessa jo Aikidoliiton kutsumana 1980-luvun lopulla; myöhemmin seurojen omat kontaktit ovat pitäneet linjan elävänä.

Ki-aikido

Ki-aikido on Suomessa pieni mutta tärkeä tyylisuunta. Yksi keskeisistä vaikuttajista on ollut Rainer Varis. Ki-aikido eriytyi omaksi koulukunnakseen jo varhain, ja se on elänyt rinnan Aikikai-pohjaisen seurakentän kanssa.

Shodokan-aikido

Juha-Matti Ahola opettaa Suomessa myös Shodokan-aikidoa. Tyylille on ominaista strukturoitu, opetussuunnitelmallinen eteneminen. Shodokanissa on myös kilpailumuoto, mutta Suomessa kilpailuja ei ole koskaan järjestetty.

Steven Seagalin linja

Suomessa on myös pieni ryhmä, joka seuraa Steven Seagalin aikidolinjaa. Aktiivisimpia vaikuttajia tällä linjalla on ollut Jarmo Humalajoki. Linjaa harjoitellaan muun muassa Alajärven Aikidoseura Yawara Nagessa ja Rovaniemen Aikidoseurassa.

Muut japanilaiset vierailijat

Aikidoliitto kutsui Levyn tarkastelujaksolla myös muita japanilaisia opettajia: muun muassa Seiichi Suganoa, Katsuaki Asaita, Minoru Kanetsukaa sekä Moriteru Ueshibaa (esimerkiksi 20-vuotisjuhlaleirillä 1990 ja World Games -yhteydessä 1997). 1990-luvulla seurat kutsuivat yhä enemmän opettajia myös oma-aloitteisesti – sekä japanilaisia että eurooppalaisia – ja jakoivat matkakustannuksia keskenään.

Levy korostaa, että vaikka vierailijoiden kirjo kasvoi, Aikidoliitto säilytti selvän linjan siitä, ketkä olivat dan-graduointien ja valtakunnallisten leirien kannalta keskeisimpiä. Samaan aikaan seurojen oma aktiivisuus monipuolisti sitä, mitä suomalaisella tatamilla kuului.

Ensimmäiset suomalaiset shihanit

Suomalaisen aikidon omavaraisuutta kuvastavat myös ensimmäiset shihan-arvon saaneet opettajat: Juhani Laisi, Jukka Helminen ja Petteri Silenius. Heidän työnsä – ohjaus, leirit, organisaatio ja yhteydet ulkomaille – on ollut keskeinen osa sitä, että suomalainen aikido ei enää nojaa vain ulkopuoliseen auktoriteettiin.

Suomalainen kuriositeetti: EFO

Aikidon ja aiki-perinteen laidalla on elänyt myös suomalainen kuriositeetti: EFO (Empty Force), jossa vastustaja väitetään torjuttavan ilman kosketusta – ”ajatuksen voimalla”. Tunnetuin suomalainen hahmo tällä linjalla on ollut Jukka Lampila. Ylen Jaakko Keso kokeili lajia dokumentissaan EFO väittää kaatavansa ajatuksen voimalla – ja huomasi, ettei kaikki ehkä ole aivan sitä miltä näyttää. Anekdootti kuuluu suomalaisen budo-folkloren joukkoon: hyvä muistutus siitä, että tatamilla kannattaa pitää sekä avoin mieli että terve epäilys.

Mitä tästä seurasi nykypäivään?

Levyn ajanjakso päättyy vuoteen 2000, mutta sen jäljet – ja myöhemmät linjat – näkyvät yhä. Suomalainen aikido toimii pääosin seuroissa Aikidoliiton puitteissa, ilman kilpailua, mutta dojolla kuuluu eri opettajalinjoja: Endo, Kobayashi–Igarashi, Nishio, Hikitsuchi, Tissier, ki-aikido, Shodokan ja muita. Tampereella esimerkiksi Nozomi, Seigikai ja Aikido Unlimited ammentavat osin samoista nimistä eri painotuksin. Siitä lisää Tampere-postauksessa.

Jos haluat kokeilla harjoittelua, tule tutustumiskerralle tai ilmoittaudu peruskurssille. Mitä aikido on lajina, voit lukea sivulta mitä aikido on.

Yhteenveto

• Aikido juontaa Daito-ryu aiki-jujutsusta; Helsingissä sitä voi harjoitella muun muassa Fudoshinissa ja VMA:ssa.
• Aikido tuli Suomeen vuonna 1970 Ichimuran myötä ja organisoitui seuroihin sekä Aikidoliittoon.
• Keskeiset Aikikai-dan-graduointien linjat Levyn mukaan: Ichimura, sitten Kobayashi ja Igarashi, sekä 1990-luvulla Endo.
• Lisäksi Suomessa elävät muun muassa Nishio-, Hikitsuchi-, Tissier-, ki-aikido- ja Shodokan-linjat – eri painotuksin eri paikkakunnilla.
• Ensimmäiset suomalaiset shihanit: Juhani Laisi, Jukka Helminen ja Petteri Silenius.
• Lähde (historia 1970–2000): Mika Levy, Aikidon tie suomalaiseen liikuntakulttuuriin (2006).

-Mikko Kurkela